Galleria Paperihuoneella kesäkuussa.

Kuvataiteilija Jaana Tuomiston Mielen huoneet -näyttelyn teokset ovat öljyväripuupiirroksia, jotka on toteutettu useamman kaiverretun laatan tekniikalla ja lisänä käytetty monotypiaa. Teokset ovat vedostettu japaninpaperille uniikkeina yksittäisvedoksina.

Näyttelyn teokset on tehty kunnianosoituksena vanhoille taloille ja ihmisyydelle.

Teosten kautta hän käsittelee ihmisyyteen ja ympäristöön liittyviä aiheita, joissa on havaittavissa melankolista kaipausta ja hiljaisuutta. Mentaaliset tekijän syventävät taloteemaisia grafiikan vedoksia antaen mielen talolle inhimilliset piirteet. Talo ja sen sisätila vertautuvat Jungin mukaan ihmisen psyyken käsitteisiin ja siihen liittyy paljon symbolisia merkityksiä. Talounet auttavat unennäkijää kohtaamaan tunteita ja käsittelemään niitä abstraktilla tasolla neutraalisi.

Jaana Tuomistolla on kulkenut teoksissaan mukana vuosikymmenet perhosteema, minkä yksityiskohdan voi poimia esillä olevista teoksista. Myös irrallisia perhosvedoksia on myynnissä (kuvien pöydällä nähtävissä).

Värimaailma vedoksissa on rauhallisen seesteinen ja suomalaiseen melankoliaan sopiva, yksinkertaisesti kaunis ja harmoninen kokonaisuus.

Grafiikanpajalla Hiljaisia paikkoja

Maria Haatajan Hiljaisia paikkoja -näyttelyn teoksissa hiljaisuus ja yksinkertaisuus puhuvat puolestaan.

Vanajaveden opiston ikonimaalarit ovat maalanneet kuluvan luokovuoden ajan ikoneita ukrainalaisella tyylillä.

Ukraina on ollut ajanlaskumme alusta saakka monien valloittajien alaisuudessa. Sen kansaan, kultuuriin ja taiteeseen ovat vaikuttaneet niin bysanttilaisuus, venäläisyys kuin valkovenäläisyyskin. Myös näissä ikonimalleissa voi olla vaikutuksia eri kulttuureista ja aikakausista. Ikonia katsova voikin tehdä matkan moneen aikaan ja kulttuurielämykseen. Näyttelyssä on esillä myös ikoneita, mitkä eivät ole niin tyypillisiä ja kaikille tuttuja malleja.

Ikonia maalatessa taiteilija tekee kuvan mallin pohjalta, mutta oma kädenjälki saa näkyä, jolloin se ei ole pelkkää jäljentämistä. Eroavaisuuden huomaa selkeästi, kun näyttelyssä on eri taiteilijoiden samasta kuvasta tekemät ikonit.

Noudatamme kreikkalais-magedonialaista maalaustapaa, mutta pyrimme siirtämään näissä ukrainalaisissa ikoneissa olevia erityispiirteitä maalaamiimme ikoneihin. Ukrainalaisuus näkyy kasvonpiirteissä, vaatteiden kansanomaisuudessa, ornamenteissa ja muissa yksityiskohdissa.

Ryhmän opettajana toimiva Petra Saraste

Voit tutustua myynnissä oleviin ikoneihin Ikoniblogissa.

Ikoneiden ja motanka-nukkejen keräysvarat menevät lyhentämättömänä Kirkon Ulkomaanavun avustustyöhön ukrainan hyväksi.

Motanka -nuket

Ikonimaalareiden tekemät Motanka-nuket kuuluvat ukrainalaiseen perinteeseen, joita annetaan elämän eri taitekohdissa. Nuket ovat esillä ja myynnissä näyttelyssä.

Ukrainalaisessa kulttuurissa motanka-nuket symboloivat hedelmällisyyttä ja yltäkylläisyyttä sekä toimivat perheiden talismaaneina. Motanka-nuken kankainen pohja symboloi esi-isiemme henkeä ja viisautta, ja Ukrainan arkeologit arvioivat ensimmäisen löydetyn motanka-nuken iäksi jopa noin 5000 vuotta.

Galleria Paperihuoneella Taru Salosen näyttely Unhola.

Vaikuttavat teokset puhuttelevat monia, jotka ovat kadottaneet läheisensä muistisairaudelle. Teokset ovat kauniita ja voimakkaita, Salosen tuodessa tyylitellysti esille karun ja surullisen puolen elämän katoavaisuudesta.

Näyttelyn nimi kuvaa henkistä tilaa, jossa ihmiseltä on kadonnut muisti ja sen mukana muu maailma sekä oma identiteetti. Unhola on myös fyysinen tila, johon ihminen unohtuu maailmalta. Unholassa ihmiseen jää jäljelle hiljaisuuteen sulkeutuneen ihmisen arvokkuus.

Näyttelyn työt ovat syntyneet vuosina 2018-21 Taru Salosen työstäessä äitinsä muistisairauden herättämiä tuntoja kuviksi. Ajan kuluessa Salosen suhde aiheeseen muuttuu ja se näkyy ilmaisussa, tekniikassa ja näkökulmassa. Galleria Paperihuoneen näyttely on viides Unhola- näyttelykokonaisuus.

Näyttelyn työt ovat grafiikkaa, puupiirroksia ja litografioita. Puupiirroksia Salonen tekee ns. häviävän laatan tekniikalla, jossa kuva rakentuu kaivertamalla ja vedostamalla värit kerroksittain yhdeltä puulaatalta. Vedossarjat ovat pieniä ja muuntuvia. Menetelmässä häntä viehättää puumateriaalin työstämisen ja maalauksellisuuden yhdistäminen. Työprosessin lopussa kaiverrettu puulaatta on kuin muistinsa kadottanut vanha ihminen, uurteinen ja tunnistamaton. Kuvat tallentuvat paperille, josta ne siirtyvät katsojien mielissä uusiksi mielikuviksi ja muistoiksi.

Taru Salonen on turkulainen taidegraafikko ja kuvataideopettaja. Hän tekee pääasiassa puupiirrosta. Salonen on pitänyt viime vuosina aktiivisesti yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin Suomessa ja Yhdysvalloissa. Hän kuuluu mm. Suomen taidegraafikoihin ja Turun taidegraafikoihin. Unhola on Salosen ensimmäinen näyttely Hämeenlinnassa. Talvella 2023-24 Salosen puupiirroksia on esillä myös Hämeenlinnan taidemuseossa Suomen Puupiirtäjien seuran 10-vuotisjuhlanäyttelyssä.

Grafiikanpajalla tunteita herättäviä pastellipiirroksia lapsuudesta

Kasvun aikoja näyttely koostuu Päivi Toivosen pastellipiirroksista ja grafiikasta.

Toivonen on upeasti tavoittanut tunnelmat teoksiinsa käsinkosketeltaviksi ja samaistuttaviksi. Hän on muistellut lapsuuttaan ja hyödyntänyt vanhoja perheensä valokuvia pastellipiirrosten mallina. Teosten ajatuksena on tunteet ja tunnelmat, mitkä nousevat lapsuuden kokemuksista.

Kuinka samaistumme tunnetiloihin? Kuinka helppoa on asettua kuvassa olevan lapsen rooliin, kumman tahansa. Mitä me lapsuudessamme koemme yksilöllisinä tunteina ovatkin kaikille tuttuja ja samaistuttavia aiheita. Kuinka tärkeää on kokea tulevansa rakastetuksi ja millaiset arvet se jättää jos kokemus on jotain muuta ja tuntee jääneensä hylätyksi, edes pieneksikin hetkeksi. Ajatuksia herättelevää taidetta!

Lapsikuvistani aukeaa tarinoita, joita katsoja voi täydentää oman elämänsä tapahtumien ja elämänkokemuksensa avulla. Teosteni tunteet, kuten suru, epävarmuus, yksinäisyys, riippuvuus, sivullisuus, rakkaus ja kaipaus, ovat ikiaikaisia ja samastuttavia, mutta myös hyvin henkilökohtaisia. Lapsuutta kannamme mukanamme loppuun saakka.

-Päivi Toivonen

Maailma muuttuu – kirjaimet säilyvät

Galleria Paperihuoneella on 3.3.-1.4.2023 esillä Suomen Kalligrafiayhdistyksen järjestämä näyttely.

Näyttelyssä on esillä töitä kymmeneltä kalligrafilta ja kalligrafian harrastajalta. Näyttelyssä olevat työt ovat kaikki paperille tehtyjä ja seinälle ripustettavia. Kalligrafiassa teosten työtapa on vapaa.

Näyttely on jurytetty. Kolme näyttelyn teoksista on huomioitu stipendein ja kolme kunniamaininnoin. Näyttely kiertää kotimaassa kuluvan vuoden ja ensi vuoden alun ajan.

Kalligrafiayhdistyksen tarkoituksena on koota kaikki kalligrafiasta ja kirjaintaiteesta kiinnostuneet toimimaan yhdessä. Tavoitteena on kehittää ja ylläpitää kalligrafian harrastuta, arvostusta ja tasoa.

Lisätietoa löytyy yhdistyksen kotisivuilta kalligrafia.org, sekä Facebookista ja Instagramista Suomen Kalligrafiayhdistys.

Niityn laidalla

Grafiikanpajalla on Paperihuone ry jäsentaiteilijan Ulla Niskasen näyttely Niityn laidalla, joka koostuu puupiirroksista ja akvarelleista. 

Ulla Niskanen on inspiroitunut kesäisestä maisemasta kesämökkinsä ympäristössä ja ottanut kesä-ateljeekseen tyhjäkäytöllä olleen kasvihuoneen.

Kesän vihreyden keskellä, tilasta ja valosta inspiroituneena Niskanen työskenteli niityn laidalla, kuvaten näkemäänsä kesäistä vehreyttä. Ensin taiteilija työsti teoksiaan paikan päällä ja myöhemmin sisätiloissa puupiirroslaattoja kaivertamalla sekä vedostamalla.

Arvostan havaintoja, mutta en pyri pikkutarkkaan jäljentämiseen, vaan haluan korostaa omaa kokemusta, tunnetilaa.

Niskanen kertoo.

Helmikuun Galleria Paperihuoneen näyttelynä helsinkiläisen taiteilijan Helena Hartmanin Kaikella on aikansa – vaikuttavia öljyväritöitä. Taiteilija kuvaa ajatustaan, kuinka keräämme kuoria ympärillemme ja niiden jäljet näkyvät meissä, kunnes lähdemme niitä jälleen purkamaan vanhetessamme.

Helena on pitkään etsinyt yhteyksiä matematiikan ja taiteen välillä. Hän on kahden viimeisen vuoden aikana työskennellyt taiteen ja matematiikan yhteisten käsitteiden, numerosarjojen, rytmien ja algoritmien teemojen parissa. Tällä hetkellä hän tutkii ajan käsitettä. Onko ajalla alkua ja loppua? Onko aika lineaarinen? Virtaako se ympärillämme vai me siinä?

Aika on kuin taidetta, abstraktia, mutta silti sen jäljet näkyvät ymäprillämme ja meissä.

Mielenkiintoisia tarinoita satukissojen elämästä

Grafiikanpajan puolella ukrainalaisen Yuliia Nemyrovskajan Mielenkiintoisia tarinoita satukissojen elämästä -näyttely.

Yuliia kuvaa kauniin yksityiskohtaisesti suomalaiseen maisemaan maalaamia herkullisen värikkäitä akvarelli kissoja.

Taiteilijan tärkein pyrkimys on välittää ensimmäisiä vaikutelmiaan uudesta ympäröivästä todellisuudesta. Nemirovskajan mieluisin taidelaji on akvarellimaalaus. Akvarellitekniikalla taiteilija voi minimalistisin keinoin ja lyhyessä ajassa luoda paperille vahvan ja ilmaisuvoimaisen kuvan ympäröivästä maailmasta ja vaikutelmistaan.

Galleria Paperihuone avoinna: ti-pe 13-18, la 12-16

Teksti ja kuvat Monica Boucht

Galleria Paperihuoneella on tammikuussa 5.1.-28.1.2023 Hämeenlinnan Taiteilijaseura ry:n jäsentaiteilijoiden myyntinäyttely, jonka monipuolinen tarjonta sisältää mm. akvarelli-, öljy- ja tussimaalauksia, hiilipiirustuksia, taidegrafiikkaa sekä veistoksia. 

Näyttelyyn osallistuu taiteilijaseuran pitkäaikaisia jäseniä, sekä uusia jäseniä, jotka ovat ensimmäistä kertaa mukana yhteisnäyttelyssä.

Mukana ovat Pirjo Dufva, Marjaleena Etula, Anna-Kaisa Haanaho, Mari Isotalo, Paula Jalassola-Huttunen, Heikki O. Jokinen, Juha Laurikainen, Tommi Lundberg, Eira Lähteinen, Tanja Margolin (Puskelmann), Mikko Mikkola, Tiina-Katriina Mustonen, Pirjo Partanen, Katri Stenberg ja Tuire Toivola.

Grafiikanpajalla on Paperihuone ry jäsentaiteilija Monica Bouchtin taidegrafiikannäyttely Linnut.

Joulukuun näyttely avattiin iloisissa merkeissä 2.12.klo 18. Marjaleena Etula sai gallerianäyttelyiden traditionaaliseen tapaan onnittelut ja kukat Paperihuone ry puheenjohtajalta Petra Sarasteelta sekä sihteeriltä Tiina-Katriina Mustoselta.

Marjaleena kertoi galleria- ja pajanäyttelyn teoksista ja tekniikoista. Gallerianäyttelyn neitoset ja fantasiakukat on maalattu akvarelli-ja akryyliväreillä sekä temperalla. Rouhea pinta on syntynyt veden ja sahanpurun avulla. Grafiikanpajan puolella on esillä akvarellimonotypiavedoksia.

Joulukuussa galleriatyöntekijänä aloittanut Jonnan kuvasi näyttelyä unenomaiseksi talvinäyttelyksi, jossa pitsihelmaiset neidot haaveilevat sadunhohtoisesta tulevaisuudesta ja fantasiakukat tuovat väriä ja toivoa kaamoksen keskelle. Hänen mielestään Marjaleenan eteerinen näyttely on kuin elämän eliksiiri ja muistutus siitä, että elämä kantaa meidät vielä kylmien ja vaikeiden aikojen yli.

Unikuvia ja mielenmaisemia
Aamukaste laskeutuu ja hämärä väistyy. Pitsihelmaiset neidot haaveilevat
sadunhohtoisesta tulevaisuudesta. Teokset tuovat valonpilkahduksen kaamoksen keskelle.
Ne kertovat, että elämä kantaa.

Paperihuoneella on ollut perinteisesti hyvät tarjoilut ja kauniit kattaukset, sama linja jatkuu.

Näyttelyn purkupäivänä teoksen ostajat hakivat maalauksen.

Teksti ja kuvat Julia Mattila ja Tiina-Katriina Mustonen

Marraskuun ajan galleriassa on esillä kuvataiteilija Laura Lowen näyttely MEMENTO MORI, joka koostuu kokoelmasta maalauksia ja takuhon vedoksia. Grafiikanpajalla on Paperihuone ry jäsentaiteilija Paula Jalassola-Huttusen näyttely IHMEITÄ JA MERKKEJÄ. Paulan näyttely koostuu meren elämää ja lintujen maailmaa kuvaavista grafiikanteoksista. 

Näyttelyiden ripustus oli maanantaina 31.10. jonka jälkeen uudet teoskokonaisuudet olivat nähtävillä ikkunoiden takaa ja myöhimmin kuullun mukaan herättivätkin heti ohikulkijoiden mielenkiinnon.

Avajaisia vietettiin tiistaina 1.11. alkaen klo 18, jolloin galleria ja grafiikanpaja täyttyi avajaisvieraista ja taiteen ihailijoista.

Laura Lowe esitteli teoksia ja valaisi teosten syntymiseen liittyviä asioita. Memento Mori -näyttely on kokoelma maalauksia ja takuhon vedoksia. Paula Jalassola-Huttusen näyttely Ihmeitä ja merkkejä koostuu eri grafiikanmenetelmillä vedostetuista teoksista.

Lowe hyödyntää kasvimateriaalia teoksissaan tai ne ovat läsnä kolmiulotteisena haptinsena painautumana. Kuvat muodostavat outoja, röntgenkuvaa muistuttavia aavekuvia. Muistojen kaltaisina ne piiloutuvat paperin ja liitupohjan valkoisuuteen, kenties unohtuvat. Toisinaan muistoihin hän liittää myös jotain konkreettista.

Näyttelytiedottessaan Laura on tuonut esiin äitinsä sairastumisen rintasyöpään. Tämä sai hänet pohtimaan kipupisteitä, ruumiin haurautta, muistamisen haparointia, katoamisen uhan herättämiä tunteita. Memento Morissa ruumiillistuu katoavien rantaniittyjen kasvilajien muodossa näiden ajatusten kirjo.

Taiteilijalla on aiempi tutkinto japanologiassa, pääpainona taide ja estetiikka. Avajaisissa hän kertoi käyttämästään menetelmästään, joka on nimeltään takuhon, eli hierrevedos. Se on Kiinasta ja Japanista peräisin oleva harvinainen grafiikan menetelmä. Lowe on tekniikan ainoita harjoittajia Suomessa. Lauralle on myönnetty kuvataideakatemian apuraha ja hänet valittiin akatemian Berliinin residenssiin.

Innoituksen Paula Jalassola-Huttusen näyttelykokonaisuuteen antoi hänen lapsenlapsensa Noa, joka on ollut pienestä asti kiinnostunut luonnosta ja kaikenlaisista ”ötököistä”, niinkuin eräässä lastenlaulussa lauletaan: ”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.”

Paula toivoo, että aikuisilla säilyisi kyky lasten lailla ihmetellä ja hämmästellä maailmaa ympärillämme. Tutkijoilta saamme mielenkiintoista ja relevanttia tietoa eläinmaailmasta ja ylipäätään maapallomme tilasta. Joudumme kuitenkin yhä hämmästelemään monia ilmiöitä, joille ei vielä tiedetä syitä.

Tällä kertaa linnut ja elämä meren syvyyksissä on kiehtonut Paulan ajatuksia. Samalla näyttelynsä on kannanotto luonnon puolesta. Paula on käyttänyt teoksissaan grafiikan eri menetelmiä; etsaus akvatintaa, litografiaa ja monotypiaa.

Memento Mori ja Ihmeitä ja merkkejä näyttelyt nähtävillä Galleria Paperihuoneella 1.11.-29.11.2022

Galleria avoinna ti-pe klo 13-18 ja la klo 12-16

Tervetuloa!

Vuosi etenee nopeaa tahtia ja olemmekin jo lokakuussa. Täman kuun taiteilijana on Paperihuone ry:n jäsentaiteilija Anna Kolehmainen, jonka näyttely Hengenvetoja on esillä gallerialla ja myös grafiikanpajan puolella. Näyttely on retrospektiivi, jossa on esillä Kolehmaisen tuotantoa 20 vuoden ajalta.

Näyttelyn ajavaisia vietettiin perjantaina 30.9. Juhlallisuudet aloitettiin juhlajuomilla ja taiteilijan kukittamisella. Tämän jälkeen hän kertoi näyttelystään ja teostensa taustoista.

Hengitys on ollut viime vuosina ajankohtainen aihe korona-pandemian takia, eikä enää niin itsestään selvä asia. Tästä on syntynyt näyttelyn teema, sekä nimi Hengenvetoja.

Piirtäminen on Kolehmaisen mukaan kuin hengittämistä taiteilijalle. Se on tärkeä tapa olla olemassa ja luoda jotain uutta. Se on valtaa ja vapautta valita se mitä maailmasta tallentaa ja miten maailmaa katselee ja mitä siitä nostaa esiin ja korostaa.

Viivan vetäminen tarkoittaa kuvataiteessa sitä että tehdään konkreettinen jälki paperille, laatalle tai jollekin muulle materiaalille. Päihdeongelmaiselle viivan vetäminen tarkoittaa huumeiden nuuskaamista. Toinen on luovuutta, toinen tuhoa.  

Kolehmainen kertoi avajaispuheessaan henkilökohtaisista menetyksistä läheisten päihdeongelmien takia. Varhaiset menetykset ovat olleet hyvin merkityksellisiä Kolehmaisen elämän kannalta; hän on joutunut hyvin varhain käsittelemään kuolemaa ja henkistä kipua.

Taide on tullut hänelle tärkeäksi keinoksi mennä eteenpäin, se on tapa hahmottaa tunne- ja suruprosesseja ja ymmärtää elämää. Hän kuvaa näitä menetyksiä myös peilinä. Ne ovat saaneet hänet arvostamaan ja riemuitsemaan elämästä ja ihmisistä jotka hänen ympärillään hengittävät.

Taiteen tekeminen ja sen opiskelu on ollut taiteilijalle hyvin tärkeä tunteiden käsittelykeino. Taidetta opiskellessaan Kolehmainen on myös tutustunut taidehistoriaan ja eri materiaaleihin.

Näyttelyssä on esillä kahdenlaisia polkuja, joita taiteilija on työstänyt; sisäisiä polkuja omaan mielen ja ulkoisia ulkomaailmaan. Näitä kuvaavat teokset antimateriahiukkasten liikkeistä, joita hän teki kuvataiteilijaksi valmistuttuaan, sekä teokset joissa polkuja reunustavat syksyn lehdet. Näistä teoksista Kolehmainen kertoo miten häntä kiehtoi paljon puiden tapa pudottaa syksyisin lehtensä. ”Se on hieno tapa oppia takertumattomuutta ja irti päästämistä,” taiteilija kuvaa.

Grafiikanpajan puolella teoksissa on eläin-teemaa: erilaisia eläimiä, jotka ovat esiintyneet taiteilijan unissa tai joita hän on kohdannut ja ne ovat tehneet vaikutuksen. Niihin liittyy taiteilijan mukaan psyykkisiä voimavaroja, oman voiman löytämistä ja paranemista vaikeista asioista.

Töitä katsellessa taiteilijalle välittyy tunne liikkeelle lähtemisestä ja liikkeellä pysymisestä.

”Taide on tuhon vastavoima, luovuus ylläpitää elämää ja niin kauan kuin on elämää on toivoa.” Kolehmainen toteaa.

Hengenvetoja-retrospektiivi on nähtävillä Galleria Paperihuoneella ja grafiikanpajalla 30.9.-29.10.2022

Aukioloajat ti-pe klo 13-18 ja la klo 12-16

Tervetuloa!

Syyskuussa Gallerialla nähdään islantilaista ja suomalaista tekstiilitaidetta Päivi Vaarulan ja Ragnheiður Björk Þórsdóttirin näyttelyssä Sidoksia-Bindingar. Grafiikanpajalla on esillä Paperihuone ry jäsentaiteilijan Tiina-Katriina Mustosen värikkäitä monotypiavedoksia näyttelyssä Luomiskertomus.

Avajaiset aloitettiin perinteisesti gallerianäyttelyn puolelta, jossa Paula Jalassola-Huttunen toivotti taiteilijat ja avajaisvieraat tervetulleiksi ja antoi taiteilijoille avajaiskukat. Sen jälkeen taiteilijat kertoivat teoksistaan sekä luomisen prosessista.

Kaikki lähti liikkeelle yhteisestä teemasta, sidoksista. Taiteilijat olivat huomanneet, että ”sidoksia” on hyvin monimerkityksellinen sana, niin islannin, kuin suomen kielessäkin. Siihen liittyy ihmisten välisiä sidoksia, sekä yhteys kankaaseen.

Vaarula ja Þórsdóttir tutustuivat Islannin tekstiilikeskuksessa vuonna 2017. Kumpikin on tehnyt pitkän uran tekstiilitaiteen sekä tekstiilin opettamisen maailmassa. Miten he päätyivät pitämään näyttelyn Hämeenlinnassa? Kaupunki on Vaarulan kotikaupunki ja taiteilijat halusivat pitää yhteisnäyttelyn molempien kotimaassa. Ensi keväälle on suunnitteilla yhteisnäyttely Islantiin.

Þórsdóttir on tehnyt urallaan paljon ryijyjä. Välillä tekemisessä oli tauko, mutta nyt halu tehdä ryijyjä on palannut. Monien luonnosten jälkeen hän päätti kutoa kaksi perussidosta, jotka olivat yleisimpiä Islannin asutuskaudesta 1700-luvulle asti; palttina ja toimikas. Avajaisissa taiteilija kertoi, että hän on käyttänyt teoksissaan samoja värisävyjä, kuin on ollut niissä kankaissa, joita Islanti myi ja maksoi myyntituloilla veroja Tanskan ja Norjan kuninkaille. Lisäksi Thorsdottirilla on näyttelyssä esillä paperisia sidosteoksia. Hän maalaa ajoittain vesiväriluonnoksia, jotka hän leikkaa siivuiksi ja punoo yhteen kokonaisiksi teoksiksi. Näyttelyssä on esillä kaksi punottua vesiväriteosta.

Taiteilijoiden lähtökohdat taiteen luomiseen eroavat hieman. ”Ragnheiður lähtee usein liikkeelle ideasta.” Vaarula kertoo. ”Minä taas usein tunteista ja tunnelmista.” Yksi teoksista on saanut inspiraationsa unesta jossa esiintyi hyvin puhdassieluinen persoona. Uni oli Vaarulan muistissa vielä aamulla, jolloin hän käänsi sen tekstiilin kielelle. Muita teemoja ovat arjen ilot, jota kuvaamaan taiteilija käyttää keltaista väriä. Hänelle väri merkitsee myös valoa ja aurinkoa. Vaarulan teoksissa pimeys ei kuitenkaan ole ahdistava vaan suojaava elementti.

Vaarula värjää langat itse kasviväreillä. Hän saattaa myös yhdistellä eri sävyjä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Kankaan sidokset ovat Vaarulan mukaan hyvin yksinkertaisia, mutta kolmiulotteisen kankaan aikaansaamiseksi se pitää sitoa jollain tavalla ensin kolmiulotteiseen muotoon.

Grafiikanpajan puolella Tiina-Katriina Mustonen esitteli lyhyesti näyttelynsä taustaa ja teoksia.

Mustosen teokset kuvaavat moniulotteisesti luomisen prosesseja, joihin sisältyy niin Raamatun luomiskertomus, kuin myös oman taiteellisen luomisen prosessi, uusien värien ja muotojen löytäminen, kuin pakon sanelemana, värttinäluun murtumisen myötä.  Alkuperäisenä tavoitteen oli tehdä näyttelyyn uusi sarja puupiirroksia, mutta menetelmä vaihtui toisenlaiseen työskentelytapaan. Lattojen työstäminen, värien telaaminen sekä vedostaminen onnistuivat käden loukkaantumisesta huolimatta, joten näyttelyyn valmistui värikkäitä monotypiavedoksista. Hän on aikaisemmin vedostanut pääasiassa mustalla ja sinisellä, Luomiskertomus – näyttelyssä mustaa on käytetty ainoastaan värien tummentamiseen.

Sidoksia-Bindingar ja Luomiskertomus näyttelyt nähtävillä Galleria Paperihuoneella 2.9.-28.9.2022

Aukioloajat ti-pe klo 13-18 ja la klo 12-16

Tervetuloa!