Värjärit ripustivat toisen yhteisnäyttelynsä

Tila ei pröystäile koollaan, mutta sopu Galleria Paperihuoneessa on rikkumaton.

Kolmen tunnin työskentelyn jälkeen suurin osa teoksista on löytänyt paikkansa.

Kuuden hämeenlinnalaistaiteilijan ryhmä on tutustunut toisiinsa Vanajaveden opiston kuvataidekursseilla, joilla osa opiskeli ja osa opetti. Tuttavuudet ovat syventyneet matkoilla Italian Sorrentoon, missä ryhmä on käynyt viidesti.

Arvatenkin kollektiivin nimi, Tintori, on italiaa.

– Italia on kaunis kieli ja tintori niin kaunis sana. Suoraan käännettynä se tarkoittaa värjäriä, valaisee Lea-Sisko Pasanen.

Pasanen toimi yli 20 vuotta opistossa kuvataiteen suunnittelijaopettajana. Jäätyään kolmisen vuotta sitten eläkkeelle hän jäi kaipaamaan sekä omia oppilaitaan että taiteilijoiden yhteisöä.

– Yhdessä on enemmän ja antoisampaa kuin yksin, kiteyttää Pasanen.

Kommentti herättää välittömästi vastakaikua.

– Meitä yhdistää rakkaus taiteeseen ja ilmaisuun. Näyttelyt ovat yksi suuri osa tekemistä, sanoo Katriina Kuhanen.

Ryhmä Tintori piti ensimmäisen yhteisnäyttelynsä kaksi vuotta sitten ravintola Hunajassa. Sitä seurasivat kunkin jäsenen yksityisnäyttelyt samassa tilassa.

– Yksityisnäyttelyn pitäminen voi olla aika rankkaa. Yhteisnäyttelyt ovat paljon turvallisempia. He, joilla on ammattisilmää osaavat ruopata töitä ja asetella, sanoo Kuhanen.

Galleria Paperihuoneen näyttelyn nimi on Kosketus – Contatto.

– En voi koskea jotakin ilman että se koskee minua. Minua ei voi koskea koskettamatta, sanoo Eira Lähteinen.

Lähteinen tunnetaan myös teatterin lavastajana. Teatterinkävijän silmä poimiikin teosten joukosta jotakin tutunoloista.

–  Tuo on Sibelius-näytelmästä yli jäänyt taivaankappale. Maalasin siihen sipulin. Sipulissahan on elämän siemen ja siinä näkyy elämän kiertokulku. Se on ollut minulla tänä keväänä teemana.

Maalausten lisäksi galleriassa on esillä muutamia veistoksia ja pieni teos, joka koostuu useista silmälasikehyksistä. Linsseissä on kuvia Isisin tekemistä kulttuurihistorian tuhoista Syyriassa.

– Nuo ovat omia kehyksiäni vuosien varrelta. Siirtokuvamenetelmällä olen laittanut niihin netistä otettuja uutiskuvia Palmyran alueen kohtalosta, kertoo Pirkko Huttunen.

Huttunen pyrkii käyttämään töissään kierrätysmateriaaleja.

– Tyylilaji vaihtelee sen mukaan millainen maailmantilanne on. Tai millainen hallitus on puikoissa, hän sanoo.

– Siksiköhän minä näen vain punaista, punaista ja punaista. Hallituksen syy! nauraa Pasanen.

Todistusaineisto on seinällä. Työt Punon verkkoa punaiselle I ja Punon verkkoa punaiselle II.

– Tein pari vuotta vain harmaa-musta-valkoista. Se vaihe alkoi kyllästyttää.

Katri Stenbergin töissä fyysinen työskentely-ympäristö määritteli teosten värikartan.

–  Olin Avoimessa Ateljeessa Tartossa keväällä ennen kuin lehdet tulivat puihin. Kiertelin paljon ympäriinsä. Maisema oli aika harmaa ja karu. Se korosti puiden muotoja, muistaa Stenberg.

Ripustaminen on loppusuoralla. Taiteilijaryhmä päättää pitää kahvitauon ja pelmahtaa galleriasta Arvi Kariston kadulle.

–  Tällaista kokonaisuutta ei taidemuseoissa näe. Yhteisnäyttely on katsojalle mielenkiintoinen, ehkä haastavakin, sanoo tyytyväisen oloinen Huttunen. _HÄSA

Ryhmä Tintori: Kosketus – Contatto -näyttely Galleria Paperihuoneessa, Arvi Karistonkatu 9:ssä, 2.7. asti.

Viereisessä Grafiikanpajassa Marjaleena Etulan kokeilevan grafiikan näyttely Juhlatuulella.

Teksti Ursula Ryynänen