KUKALLA ON ISO URAKKA HIOA JÄTTISUURI JA JÄTTIPAINAVA LITOGRAFIAKIVI
Meillä hämeenlinnalaisilla on ilo ja mahdollisuus tehdä monipuolista grafiikkaa. Paperihuoneen työpajalla onnistuu lähes kaikki muu paitsi litografia. Verkatehtaalla ARXin tiloissa on Hämeenlinnan Taiteilijaseuran prässi. Saamme käyttää sitä silloin, kun kuvataideluokassa ei ole opetusta.
Kävimme talven aikana sunnuntai-iltaisin ahkeroimassa. Nyt kesälomien aikaan luokka on vapaa viikollakin.
PAULALLA ON HIOTTAVANA JÄRKEVÄN KOKOINEN KIVI
Kukka Pitkänen, Paula Jalassola-Huttunen ja Marjaleena Etula avasivat kesäkauden hiomalla kalkkikivet ja piirtämällä niille rasvaliiduilla ja tussilla kuvia.
MARJALEENA JA PAULA PIIRUSTUSHOMMISSA
Seuraavalla kerralla etsaamme ne typpihapolla ja pääsemme sen jälkeen vedostamaan. Lopputulos on aina yhtä yllätyksellinen.
KIVELLE PIIRTYY MUODIKKAITA NEITOSIA
Raportoimme aikanaan, millaisia vedoksia saamme aikaan.
Tila ei pröystäile koollaan, mutta sopu Galleria Paperihuoneessa on rikkumaton.
Kolmen tunnin työskentelyn jälkeen suurin osa teoksista on löytänyt paikkansa.
Kuuden hämeenlinnalaistaiteilijan ryhmä on tutustunut toisiinsa Vanajaveden opiston kuvataidekursseilla, joilla osa opiskeli ja osa opetti. Tuttavuudet ovat syventyneet matkoilla Italian Sorrentoon, missä ryhmä on käynyt viidesti.
Arvatenkin kollektiivin nimi, Tintori, on italiaa.
– Italia on kaunis kieli ja tintori niin kaunis sana. Suoraan käännettynä se tarkoittaa värjäriä, valaisee Lea-Sisko Pasanen.
Pasanen toimi yli 20 vuotta opistossa kuvataiteen suunnittelijaopettajana. Jäätyään kolmisen vuotta sitten eläkkeelle hän jäi kaipaamaan sekä omia oppilaitaan että taiteilijoiden yhteisöä.
– Yhdessä on enemmän ja antoisampaa kuin yksin, kiteyttää Pasanen.
Kommentti herättää välittömästi vastakaikua.
– Meitä yhdistää rakkaus taiteeseen ja ilmaisuun. Näyttelyt ovat yksi suuri osa tekemistä, sanoo Katriina Kuhanen.
Ryhmä Tintori piti ensimmäisen yhteisnäyttelynsä kaksi vuotta sitten ravintola Hunajassa. Sitä seurasivat kunkin jäsenen yksityisnäyttelyt samassa tilassa.
– Yksityisnäyttelyn pitäminen voi olla aika rankkaa. Yhteisnäyttelyt ovat paljon turvallisempia. He, joilla on ammattisilmää osaavat ruopata töitä ja asetella, sanoo Kuhanen.
Galleria Paperihuoneen näyttelyn nimi on Kosketus – Contatto.
– En voi koskea jotakin ilman että se koskee minua. Minua ei voi koskea koskettamatta, sanoo Eira Lähteinen.
Lähteinen tunnetaan myös teatterin lavastajana. Teatterinkävijän silmä poimiikin teosten joukosta jotakin tutunoloista.
– Tuo on Sibelius-näytelmästä yli jäänyt taivaankappale. Maalasin siihen sipulin. Sipulissahan on elämän siemen ja siinä näkyy elämän kiertokulku. Se on ollut minulla tänä keväänä teemana.
Pirkko Huttusen teos Omin silmin, Palmyra. Kuva: Terho Aalto
Maalausten lisäksi galleriassa on esillä muutamia veistoksia ja pieni teos, joka koostuu useista silmälasikehyksistä. Linsseissä on kuvia Isisin tekemistä kulttuurihistorian tuhoista Syyriassa.
– Nuo ovat omia kehyksiäni vuosien varrelta. Siirtokuvamenetelmällä olen laittanut niihin netistä otettuja uutiskuvia Palmyran alueen kohtalosta, kertoo Pirkko Huttunen.
Huttunen pyrkii käyttämään töissään kierrätysmateriaaleja.
– Tyylilaji vaihtelee sen mukaan millainen maailmantilanne on. Tai millainen hallitus on puikoissa, hän sanoo.
– Siksiköhän minä näen vain punaista, punaista ja punaista. Hallituksen syy! nauraa Pasanen.
Todistusaineisto on seinällä. Työt Punon verkkoa punaiselle I ja Punon verkkoa punaiselle II.
– Tein pari vuotta vain harmaa-musta-valkoista. Se vaihe alkoi kyllästyttää.
Katri Stenbergin töissä fyysinen työskentely-ympäristö määritteli teosten värikartan.
– Olin Avoimessa Ateljeessa Tartossa keväällä ennen kuin lehdet tulivat puihin. Kiertelin paljon ympäriinsä. Maisema oli aika harmaa ja karu. Se korosti puiden muotoja, muistaa Stenberg.
Ripustaminen on loppusuoralla. Taiteilijaryhmä päättää pitää kahvitauon ja pelmahtaa galleriasta Arvi Kariston kadulle.
– Tällaista kokonaisuutta ei taidemuseoissa näe. Yhteisnäyttely on katsojalle mielenkiintoinen, ehkä haastavakin, sanoo tyytyväisen oloinen Huttunen. HÄSA
Ryhmä Tintori: Kosketus – Contatto -näyttely Galleria Paperihuoneessa, Arvi Karistonkatu 9:ssä, 2.7. asti.
Grafiikanpaja Paperihuone aloitti kurssikesän myrkyttömän grafiikan parissa. Anna Kolehmainen toimi pätevänä opettajana. Meitä innokkaita kurssilaisia oli seitsemän. Pajan tilat riittivät mainiosti ja tunnelma oli innostava. Jatkokurssi seuraa toivottavasti jo elokuussa.
Näin Anna markkinoi kurssia: ”Opi metalligrafiikan turvallinen, myrkytön ja ekologinen menetelmä, jossa syväpainolaatta valmistetaan akryylipohjustein (etsaus, akvatinta). Vesiliukoiset pohjustusaineet mahdollistavat turvallisen työskentelyn ilman liotinaineiden terveyshaittoja. Tavalliset kotitalousaineet korvaavat perinteisesti grafiikassa käytetyt kemikaalit. Menetelmä on aikanaan Englannissa kehitetty, ammattigraafikoiden joutuessa luopumaan perinteisistä pohjusteista ammattitautiensa vuoksi. Myrkytön grafiikka on edullinen ja ekologinen työkentelytapa taidegraafikolle, joka haluaa minimoida työskentelystä aiheutuvat terveyshaitat.”
Tunnelma oli tiivis ja kesäisen helteinen. Näyttely sai kehuja ja vieraat viihtyivät. Tervetuloa katsomaan, näyttely on avoinna seuraavat neljä viikkoa.
MARJALEENA ETULA – GRAFIIKANPAJAN KESÄKUUN TAITEILIJA
Tervetuloa myös grafiikanpajan puolelle. Siellä on esillä Marjaleena Etulan Juhlatuulella -näyttelyn ilomielistä grafiikkaa ja kollaaseja.
Galleria Paperihuoneella on ilo esitellä kuusi hämeenlinnalaista taiteilijaa. Ryhmä Tintori ripusti tänään näyttelyn ja avajaisia vietämme huomenna 3.6. klo 18-20. Lämpimästi tervetuloa!
TÄSTÄ KAIKKI ALKOI, TUUMAUSTAUOLLA Eira Maria Lähteinen, Lea-Sisko Pasanen, Pirkko Huttunen ja Petra Saraste
Tässä tunnelmakuvia ripustuksen tiimellyksestä.
EIRA JA KATRI RIPUSTUSHOMMISSA
HÄMEEN SANOMIEN TOIMITTAJA HAASTATTELEE TAITEILIJOITA
Saimme iloksemme Hämeen Sanomien toimittajan ja kuvaajan jutuntekoon. Artikkeli on luvassa ensi viikolla
Päivä ennen Laura Ahvosen näyttelyn avajaisia oli täynnä tekemistä. Näyttelyn ripustamisen lisäksi galleriatila sai upouuden, yhtenäisen seinän aiemman ovellisen tilalle. Tässä päivän tunnelmia gallerialta!
Hei kaikki!
Vihdoinkin täällä saatiin netti toimimaan, Ja voin olla yhteydessä maailmaan.
NÄKYMIÄ ULLAN PARVEKKEELTA MATERASSA
Täällä on tosi lämmintä, ihan kesäisiä ovat olleet nämä ensimmäiset päivät. Valtavan rotkon reunalle rakennettu kaupunki on n. 10 000 vuotta vanha! Muinaisia asuinluolia ja hieman nuorempia kallioon kaivettuja kirkkoja on paljon, meidänkin residenssimme on osittain kaivettu suoraan kallioon.
NÄKYMIÄ ULLAN PARVEKKEELTA MATERASSA
En oikein vieläkään meinaa löytää oikealle ovelle. Paikka on kuin kolmiulotteinen labyrintti.
Ciao! Ulla
TAITEILIJA HYMYILI ONNISTUNEEN RIPUSTUKSEN JÄLKEEN
Tarja Heilimon puupiirrokset on nyt ripustettu Galleria Paperihuoneelle. Näyttävät teokset sopivat hienosti galleriatilaan. Ne ovat esillä koko huhtikuun.
KÄÄPIÖVILLAKOIRAT LEEVI 8V JA TAAVI 4V VIIHTYIVÄT GRAFIIKKAPAJAN PUOLELLA
RIPUSTUSRYHMÄ JA MAKUTUOMAREITA
TERVETULOMALJAT, KUVASSA MARJALEENA ETULA, TARJA JA PEPE HEILIMO SEKÄ EIRA LÄHTEINEN
Perjantaina 1.4.2016 Hämeenlinnassa oli kahdet taidenäyttelyn avajaiset. Toiset Galleria Koneessa Verkatehtaalla, toiset meillä Paperihuoneella.
KUKKA PITKÄNEN PITÄÄ HUOLEN, ETTÄ VIERAILLE RIITTÄÄ KUOHUVAA
Se oli molempien etu, sillä taiteen ystävät ehtivät käydä illan aikana molemmissa. Ja mikä parasta, vaihtaa kokemuksia ja suositella vierailua toisessakin.
MALJAT GRAFIIKKAPAJAN PUOLELLA
Meillä Paperihuoneella illan tähti oli itseoikeutetusti Tarja Heilimo. Hän otti ennakkoluulottamasti vastaan kaikki kävijät ja kertoili hurmaavasti puupiirrosten tarinat ja tekniikat.
TARJA ESITTELI TEOKSIA ANTAUMUKSELLA
Me paperihuonelaiset olemme iloisia, että saimme näin mielenkiintoisen ja tasokkaan näyttelyn galleriaamme.
TYTTÖSET SUVI JA SEELA INNOSTUIVAT TANSSAHTELEMAAN