Vuosi etenee nopeaa tahtia ja olemmekin jo lokakuussa. Täman kuun taiteilijana on Paperihuone ry:n jäsentaiteilija Anna Kolehmainen, jonka näyttely Hengenvetoja on esillä gallerialla ja myös grafiikanpajan puolella. Näyttely on retrospektiivi, jossa on esillä Kolehmaisen tuotantoa 20 vuoden ajalta.

Näyttelyn ajavaisia vietettiin perjantaina 30.9. Juhlallisuudet aloitettiin juhlajuomilla ja taiteilijan kukittamisella. Tämän jälkeen hän kertoi näyttelystään ja teostensa taustoista.

Hengitys on ollut viime vuosina ajankohtainen aihe korona-pandemian takia, eikä enää niin itsestään selvä asia. Tästä on syntynyt näyttelyn teema, sekä nimi Hengenvetoja.

Piirtäminen on Kolehmaisen mukaan kuin hengittämistä taiteilijalle. Se on tärkeä tapa olla olemassa ja luoda jotain uutta. Se on valtaa ja vapautta valita se mitä maailmasta tallentaa ja miten maailmaa katselee ja mitä siitä nostaa esiin ja korostaa.

Viivan vetäminen tarkoittaa kuvataiteessa sitä että tehdään konkreettinen jälki paperille, laatalle tai jollekin muulle materiaalille. Päihdeongelmaiselle viivan vetäminen tarkoittaa huumeiden nuuskaamista. Toinen on luovuutta, toinen tuhoa.  

Kolehmainen kertoi avajaispuheessaan henkilökohtaisista menetyksistä läheisten päihdeongelmien takia. Varhaiset menetykset ovat olleet hyvin merkityksellisiä Kolehmaisen elämän kannalta; hän on joutunut hyvin varhain käsittelemään kuolemaa ja henkistä kipua.

Taide on tullut hänelle tärkeäksi keinoksi mennä eteenpäin, se on tapa hahmottaa tunne- ja suruprosesseja ja ymmärtää elämää. Hän kuvaa näitä menetyksiä myös peilinä. Ne ovat saaneet hänet arvostamaan ja riemuitsemaan elämästä ja ihmisistä jotka hänen ympärillään hengittävät.

Taiteen tekeminen ja sen opiskelu on ollut taiteilijalle hyvin tärkeä tunteiden käsittelykeino. Taidetta opiskellessaan Kolehmainen on myös tutustunut taidehistoriaan ja eri materiaaleihin.

Näyttelyssä on esillä kahdenlaisia polkuja, joita taiteilija on työstänyt; sisäisiä polkuja omaan mielen ja ulkoisia ulkomaailmaan. Näitä kuvaavat teokset antimateriahiukkasten liikkeistä, joita hän teki kuvataiteilijaksi valmistuttuaan, sekä teokset joissa polkuja reunustavat syksyn lehdet. Näistä teoksista Kolehmainen kertoo miten häntä kiehtoi paljon puiden tapa pudottaa syksyisin lehtensä. ”Se on hieno tapa oppia takertumattomuutta ja irti päästämistä,” taiteilija kuvaa.

Grafiikanpajan puolella teoksissa on eläin-teemaa: erilaisia eläimiä, jotka ovat esiintyneet taiteilijan unissa tai joita hän on kohdannut ja ne ovat tehneet vaikutuksen. Niihin liittyy taiteilijan mukaan psyykkisiä voimavaroja, oman voiman löytämistä ja paranemista vaikeista asioista.

Töitä katsellessa taiteilijalle välittyy tunne liikkeelle lähtemisestä ja liikkeellä pysymisestä.

”Taide on tuhon vastavoima, luovuus ylläpitää elämää ja niin kauan kuin on elämää on toivoa.” Kolehmainen toteaa.

Hengenvetoja-retrospektiivi on nähtävillä Galleria Paperihuoneella ja grafiikanpajalla 30.9.-29.10.2022

Aukioloajat ti-pe klo 13-18 ja la klo 12-16

Tervetuloa!

Syyskuussa Gallerialla nähdään islantilaista ja suomalaista tekstiilitaidetta Päivi Vaarulan ja Ragnheiður Björk Þórsdóttirin näyttelyssä Sidoksia-Bindingar. Grafiikanpajalla on esillä Paperihuone ry jäsentaiteilijan Tiina-Katriina Mustosen värikkäitä monotypiavedoksia näyttelyssä Luomiskertomus.

Avajaiset aloitettiin perinteisesti gallerianäyttelyn puolelta, jossa Paula Jalassola-Huttunen toivotti taiteilijat ja avajaisvieraat tervetulleiksi ja antoi taiteilijoille avajaiskukat. Sen jälkeen taiteilijat kertoivat teoksistaan sekä luomisen prosessista.

Kaikki lähti liikkeelle yhteisestä teemasta, sidoksista. Taiteilijat olivat huomanneet, että ”sidoksia” on hyvin monimerkityksellinen sana, niin islannin, kuin suomen kielessäkin. Siihen liittyy ihmisten välisiä sidoksia, sekä yhteys kankaaseen.

Vaarula ja Þórsdóttir tutustuivat Islannin tekstiilikeskuksessa vuonna 2017. Kumpikin on tehnyt pitkän uran tekstiilitaiteen sekä tekstiilin opettamisen maailmassa. Miten he päätyivät pitämään näyttelyn Hämeenlinnassa? Kaupunki on Vaarulan kotikaupunki ja taiteilijat halusivat pitää yhteisnäyttelyn molempien kotimaassa. Ensi keväälle on suunnitteilla yhteisnäyttely Islantiin.

Þórsdóttir on tehnyt urallaan paljon ryijyjä. Välillä tekemisessä oli tauko, mutta nyt halu tehdä ryijyjä on palannut. Monien luonnosten jälkeen hän päätti kutoa kaksi perussidosta, jotka olivat yleisimpiä Islannin asutuskaudesta 1700-luvulle asti; palttina ja toimikas. Avajaisissa taiteilija kertoi, että hän on käyttänyt teoksissaan samoja värisävyjä, kuin on ollut niissä kankaissa, joita Islanti myi ja maksoi myyntituloilla veroja Tanskan ja Norjan kuninkaille. Lisäksi Thorsdottirilla on näyttelyssä esillä paperisia sidosteoksia. Hän maalaa ajoittain vesiväriluonnoksia, jotka hän leikkaa siivuiksi ja punoo yhteen kokonaisiksi teoksiksi. Näyttelyssä on esillä kaksi punottua vesiväriteosta.

Taiteilijoiden lähtökohdat taiteen luomiseen eroavat hieman. ”Ragnheiður lähtee usein liikkeelle ideasta.” Vaarula kertoo. ”Minä taas usein tunteista ja tunnelmista.” Yksi teoksista on saanut inspiraationsa unesta jossa esiintyi hyvin puhdassieluinen persoona. Uni oli Vaarulan muistissa vielä aamulla, jolloin hän käänsi sen tekstiilin kielelle. Muita teemoja ovat arjen ilot, jota kuvaamaan taiteilija käyttää keltaista väriä. Hänelle väri merkitsee myös valoa ja aurinkoa. Vaarulan teoksissa pimeys ei kuitenkaan ole ahdistava vaan suojaava elementti.

Vaarula värjää langat itse kasviväreillä. Hän saattaa myös yhdistellä eri sävyjä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Kankaan sidokset ovat Vaarulan mukaan hyvin yksinkertaisia, mutta kolmiulotteisen kankaan aikaansaamiseksi se pitää sitoa jollain tavalla ensin kolmiulotteiseen muotoon.

Grafiikanpajan puolella Tiina-Katriina Mustonen esitteli lyhyesti näyttelynsä taustaa ja teoksia.

Mustosen teokset kuvaavat moniulotteisesti luomisen prosesseja, joihin sisältyy niin Raamatun luomiskertomus, kuin myös oman taiteellisen luomisen prosessi, uusien värien ja muotojen löytäminen, kuin pakon sanelemana, värttinäluun murtumisen myötä.  Alkuperäisenä tavoitteen oli tehdä näyttelyyn uusi sarja puupiirroksia, mutta menetelmä vaihtui toisenlaiseen työskentelytapaan. Lattojen työstäminen, värien telaaminen sekä vedostaminen onnistuivat käden loukkaantumisesta huolimatta, joten näyttelyyn valmistui värikkäitä monotypiavedoksista. Hän on aikaisemmin vedostanut pääasiassa mustalla ja sinisellä, Luomiskertomus – näyttelyssä mustaa on käytetty ainoastaan värien tummentamiseen.

Sidoksia-Bindingar ja Luomiskertomus näyttelyt nähtävillä Galleria Paperihuoneella 2.9.-28.9.2022

Aukioloajat ti-pe klo 13-18 ja la klo 12-16

Tervetuloa!

Tiistaina 2.8. vietettin jälleen kesäisiä avajaisia pienen purtavan ja juhlajuoman merkeissä. Galleria Paperihuoneella on elokuussa Meri Pauniahon grafiikkanäyttely Kotiinpaluu. Grafiikanpajan puolella on Paperihuone ry:n jäsentaiteilijan Ilma Tahvanaisen näyttely Musiikin inspiroimaa.

Avajaisvieraat toivotettiin tervetulleeksi gallerian puolella ja taiteilijoille luovutettiin kukkakimput. Avauspuheen jälkeen Meri Pauniaho kertoi näyttelynsä teemoista ja teosten taustoista.

Kotiinpaluu -näyttelyn teoksissa kuvataan erilaisia tiloja, huoneita ja maisemia, joissa ihmisen läsnäolo tuntuu, mutta ihmistä ei näy. Joissain töissä taiteilija kuvaa ihmishahmoja panda-karhuilla.

Muutos ja muistaminen ovat näyttelyn keskeisiä teemoja. ”Hiljaisten ja kauneuteen pyrkivien kuvieni esikuvina ovat olleet lapsuuteni tärkeät paikat, mummolat ja menneet kodit.” Pauniaho kertoo.

Kaikilla teoksilla on todellisuuteen liittyvä kuva, tapahtuma, tai tärkeä kokemus paikasta. Ne eivät kuitenkaan käy yksi yhteen, ne on tehty ajatuksesta kyseisestä paikasta tai tapahtumasta. Pauniaho on hiljattain muuttanut vanhempiensa tilalle vanhaan kotiinsa yli 30 vuoden jälkeen. Se on tuonut paljon muistoja ja näitä tuntemuksia taiteilija on tuonut teoksiinsa.

Tekniikkana töissä on painolevytekniikka jossa käytetään pvc-levyä. Työskentely alkaa ääriviivaluonnoksella. Mielikuva lopputuloksesta auttaa, mutta lopullinen sommitelma syntyy työskennellessä.

Levyltä kaiverretaan pois se mitä halutaan valkoiseksi tai paperin väriseksi. Sen jälkeen painetaan ensimmäinen värikerros. Tätä toistetaan uudelleen aina välissä lisää pois levystä kaivertaen, kunnes päästään haluttuun lopputulokseen. Joskus vaaditaan neljä värikerrosta, joskus kymmenen. Yksittäisen teoksen valmistumiseen kuluu aikaa noin kuukausi.

Meri Pauniaho on raumalainen taidegraafikko, Suomen Taidegraafikot ry:n ja Rauman Taidegraafikot ry:n jäsen. Koulutukseltaan hän on kuvataiteilija ja tekstiilialan artenomi.

Avajaismenot siirtyivät grafiikanpajan puolelle, jossa Ilma Tahvanainen kertoi työskentelystään ja teoksistaan. Tahvanaisen näyttely koostuu teoksista, jotka hän on luonut musiikin inspiroimana.

Henkilökohtaiset kokemukset ja muistot ovat vaikuttaneet työskentelyssä paljon. Akryyliväreillä maalattuja teoksia ovat inspiroineet taiteilijan lempikappaleet; musiikin avulla teoksiin on haettu muotoja ja värejä. Myös lyijykynäpiirroksena on syntynyt taiteiljan suosikkikappaleita lp-levyjen muodossa.

Yhdessä teoksessä Tahvanainen on lähtenyt liikkeelle yhdestä vinyyli-levystä ja teos on rakennettu sen ympärille mm. kierrätysmateriaaleja käyttäen.

Tiede ja taide ovat Tahvanaiselle hyvin tärkeitä. Hän on opiskellyt mm. kasvatustiedettä, psykologiaa, kuvataidetta ja filosofiaa.

Kotiinpaluu ja Musiikin inspiroimaa nähtävillä Galleria Paperihuoneella 2.8.-31.8.2022

Galleria on elokuussa avoinna ti-pe klo 12-18, la klo 12-16.

Tervetuloa!

Heinäkuussa Galleria Paperihuoneen pajanäyttely kutsui koolle Paperihuone ry:n jäsentaiteilijoita. Näyttelyyn osallistuvat niin monta vuotta yhdistyksen toiminnassa mukana olleet, kuin ihan uudet jäsenetkin, joilla on ensimmäistä kertaa teoksia näytillä Paperihuoneella.

Näyttely koostuu monipuolisesti eri tekniikoilla tehdyistä töistä. Mukana on mm. monotypiaa, carborundumia, akvatintaa ja etsausta. KESÄ -näyttelyssä ovat mukana: Monica Boucht, Maritta Kärki, Pekka Korpi, Mari Suso, Kukka Pitkänen, Ilma Tahvanainen, Mari Blomroos-Heininen, Tuula Viuha, Kirsti Tawast, Jaana Rantanen, Leena Mäki-Ketelä ja Anu Huhtakangas.

Grafiikanpajan näyttely on esillä sekä Paperihuoneella että Paperikammarissa. Kammari sijaitsee aivan Gallerian vieressä ja toimii pääsääntöisesti työskentelytilana taiteilijoille. Paperikammarissa järjestetään myös erilaisia työpajoja. Kesänäyttely keräsi mukavan määrän osallistujia ja niinpä ripustimme töitä myös Paperikammarin puolelle.

KESÄ -näyttely on nähtävillä Galleria Paperihuoneen Grafiikanpajalla ja Paperikammarissa 5.7.-30.7.

Tervetuloa!

Kesäkuun ajaksi 10+1 Taidekollektiivi toi esille monipuolisen kokonaisuuden omaa osaamistaan. Näyttely kantaa nimeä Jatkuvuus.

Grafiikanpajan puolella on Paperihuone ry jäsentaiteilijan Pirjo Dufvan näyttely Tuli, joka koostuu öljymaalauksista.

Näyttelyiden ripustukset olivat torstaina ja tunnelmallisia avajaisia vietettiin perjantaina 3.6. kello 18-20.

Monipuolisesti muotoilun, käsityön ja kuvataiteen kentällä toimiva 10+1 Taidekollektiivi on perustettu syksyllä 2019. Tekijöitä yhdistää Pirkanmaan muotoilu- ja taideteollisuusyhdistys Modus ry, jonka jäsenistä ryhmä koostuu.

Tekijät toimivat muotoilun, korutaiteen, kuvataiteen sekä opetuksen parissa. Ryhmään kuuluu 11 henkilöä, joista näyttelyssä ovat mukana taiteilijat: Henni Eliala, Niina Hiltunen, Anni Jokinen, Petra Jäppinen, Anu Kirkinen, Saija Lehtonen, Sami Oikarinen, Kukka Rantanen ja Laura Saarivuori-Eskola.

Taiteilijat kuvaavat tiedotteessaan, kuinka jatkuvuuden näkökulmasta tapahtuu koko ajan kehitystä ja muutoksia, vaikka ympäriltämme katoaa asioita, esineitä ja eläviä olentoja. Energia ei katoa, vaan se on ajassa tapahtuvaa liikettä muodosta toiseen, esimerkkinä se, kuinka toukasta syntyy perhonen.

Galleria Paperihuoneessa esillä olevassa näyttelyssä taidekollektiivin taiteilijat lähestyvät aihetta omien kokemusten, oivallusten ja havaintojensa kautta. Jatkuvuus voi ilmetä teoksessa päättymättömyytenä ja se voi olla muuntuva kokonaisuus. Se voi olla myös tuttua, lohduttavaa ja turvallista; pysyvyyttä yli sukupolvien.

Avajaisissa kuulimme mm. kuinka kierrätysmateriaalista valmistetussa teoksessa nahkaiset hukkapalat jatkavat elämäänsä toisessa muodossa. Pitkään käyttöesineitä tehneen taiteilijan kiinnostus tekemiseen on saattanut herätä aivan uudella tavalla, kun teoksiin on saatu enemmän sisältöä pelkän ulkomuodon miettimisen sijaan.

Jatkuvuus on kykyä vastaanottaa ja käsitellä niitä asioita, jotka meissä sekä yksilöinä että kollektiivin jäseninä tapahtuu; joko tiedostaen tai tiedostamatta. Se on myös sitä, miten jokainen maapallolla vaikuttaa toiminnallaan ja teoillaan toisiinsa ja ympäristöönsä.

Taiteilijoiden puheenvuorojen jälkeen siirryimme myös pajan puolelle tutustumaan Tuli -näyttelyyn ja nauttimaan avajaistarjoiluista, joka koostui tällä kertaa pienistä tuorejuusto-tomaatti-ruiskupeista sekä raparperi-ja omenainkiväärimehusta ja taiteilijoiden tarjoamasta avajaisjuomasta.

Paperihuoneen toiminnassa useita vuosia mukana ollut jäsentaiteilija Pirjo Dufva maalaa öljyväreillä, piirtää ja tekee grafiikkaa. Hän saa inspiraationsa luonnosta ja kuvaa taiteessaan tunteita, hetkiä, mielikuvia, unia ja haaveita. Tämän näyttelyn maalaukset on maalattu Elements – kutsunäyttelyyn, Israelin Herzliyassa 2012. Hän tutkii maalauksissaan tulen elementtiä ja luonnetta.

Jatkuvuus ja Tuli näyttelyt ovat esillä Galleria Paperihuoneella 3.6.-2.7.2022

Galleria on avoinna ti-pe klo 12-18, la 12-16.

TERVETULOA!

Galleria Paperihuoneella vietettiin uuden näyttelyn avajaisia viileänä ja kirkkaana perjantai-iltana 1.4. klo 18-20. Huhtikuun näyttelyssä Perinnöllisiä tekijöitä on esillä Maija Hopeavuoren akvarellikollaaseja, sekä kolmiulotteisia akvarellimaalauksia.

Pajan puolella avajaisia vietti Ulla Niskanen näyttelynään Kivi, sade, jää. Näissä teoksissa tekniikkana on käytetty pääasiassa monotypiaa ja carborundumia.

Taiteilijoiden kukittamisen jälkeen Hopeavuori aloitti kertomalla töistään ja prosessin taustoista.

Teoksissaan Hopeavuori tutkii paperin veistoksellisia ominaisuuksia ja kaksiulotteisen pinnan muuttamista kolmiulotteiseksi.

Prosessissa eniten Hopeavuorta kiinnostaa kuvan kokoaminen. Maalaukset leikataan palasiksi ja rakennetaan uudelleen kolmiulotteisuutta hyödyntäen. Peruslähtökohtina ovat geometriset muodot ja erilaiset luonnonelementit. Viime aikoina teoksissa on esiintynyt myös tarinallisuutta tuovia piirroksellisia henkilöhahmoja.

Mutaatio tarkoittaa perimän muutosta eliön perimäaineksin DNA:n tai joskus RNA:n nukleotidijärjestyksessä. Vain sukusolulinjassa tapahtuvat mutaatiot voivat siirtyä seuraavaan sukupolveen.

Perinnöllisiä tekijöitä –näyttelyn syntyyn on vaikuttanut oman perimän ja siihen vaikuttaneiden tekijöiden pohtiminen. Hopeavuori sai tietää kantavansa harvinaista perinnöllistä geenimutaatiota. Ennen taiteilija kuvitteli ulkonäkönsä olevan jotain eksoottista alkuperää, mutta kyse onkin FLNA-geenivariantista, joka näkyy hänellä lähinnä vinoina silminä, matalana nenänä ja pieninä korvina.

Maalauksillaan Hopeavuori käsittelee henkilökohtaisesta näkökulmasta äidiksi tulemista, oman lapsen kasvun seuraamista, perimää ja mutaatiota.

Juhlajuomien kilistelyn jälkeen Ulla Niskanen kertoo luoneensa Kivi, sade, jää –näyttelyn kokonaan luomisen ilon pohjalta. Teokset ovat syntyneet mieleistä tekniikkaa käyttäen ja tuoneet iloa päiviin.

Näyttely esillä Galleria Paperihuoneella 1.4.-29.4. 2022.

Galleria on avoinna ti-pe klo 13-18, la klo 12-16.
TERVETULOA!

Galleriassa on maskisuositus